Sitä helposti luulisi, että hautajaisten järjestäminen on se hankala osuus. Näin ei kuitenkaan ollut minun tapauksessa. Kaikista hankalinta on ollut kaikkien perunkirjaan tulevien asioiden selvittäminen ja tavaroiden raivaus. Monet ovat päässeet jo arvostelemaan kuinka voi heittää pois sitä ja tuota ja myydä pois asoita. Jännittävää olisi kyllä, jos säilyttäisin kaiken... Kyllähän sitä ihminen toki tarvitsee 60-luvulta olevaa autovahaa, 80-luvulta olevaa desinfiointiainetta ja tuhansia ja tuhansia käytettyjä nauloja. Isän tavaroista olen pelastanut ne itselle tärkeät eli valokuvat, korut, kunniamerkit ja tietysti iskän kuksan. Mutta kun kaikilla liittyisi jokin muisto johonkin tavaraan. Minun muistoni iskästä ovat kuitenkin minun pääni sisälle säilöttynä ja lajiteltuina. Ne riittävät minulle.
Perunkirjan tekeminen oli minulle aivan uusi juttu. Onneksi isä oli tehnyt testamentin ja siinä erikseen maininnut sen toimeenpanijan. Oli helppo ottaa yhteyttä lakimieheen, kun sekin oli jo päätetty. Lisäksi löysin isän lompakosta kyseisen lakimiehen käyntikortinkin tarkasti säilöstä.
Tässä minun neuvoni perunkirjaa varten:
- kun käyt kuolleen paperit läpi, säilytä alkuun melkein kaikki vähänkään tärkeältä näyttävä. Minä menin viiden ison kansion kanssa toimstoon ja siitä aloimme lakimiehen kanssa purkaa mitä kaikkea perunkirjaan tarvitaan
- hanki mahdollisimman paljon tietoja itse, mitä enemmän lakimies tekee, sitä enemmän perunkirja tulee yleensä kustantamaan. Toisaalta voi olla myös niinkin päin, että sinun hankkiessasi paperit esim toisista maista joudut maksamaan niistä enemmän kuin lakimies. Kysy tätä suoraan lakimieheltä.
- pyydä lakimieheltä heti arvio perunkirjan tekemisen kustannuksista, hinnat voivat vaihdella myös näissä melkoisesti. Skaala on 500 eurosta helposti tuhansiin ja tuhansiin. Älä tule huijatuksi. Kysele eri lakitoimistoilta tarjouksia. Myös monet pankit tekevät perunkirjoja.
- ota kaikki hautajaisiin, asunnon tyhjentämiseen, matkoihin ym liittyvät kuitit tarkasti talteen, ne lisätään perunkirjaan
- jos mahdollista, puhu jo läheistesi eläessä läpi vaikeat asiat kuten aiemmat avioliitot (ONKO TEHTY OSITUSTA!!). Tämä tuli minulle yllätyksenä, että vaikka en ollut edes syntynytkään kun isäni erosi ensimmäisestä vaimostaan, tulee minun toimittaa heidän ositus. Onneksi tunnen kyseisen naisen, niin papereiden saaminen ei ollut liian haastavaa. Antakaas olla, jos en olisi koskaan kuullutkaan ihmisestä!
- jos kuolinpesän osakkaita on monta, puhukaa avoimesti kaikkien toiveista mitä tavaroille ja muille tehdään. Voi olla, että joku sinusta aivan roskalta tuntuva voi olla toiselle arvokas
- KÄY pankissa. Mahdollisimman nopeasti. Saat heiltä infoa mitä heidän puolestaan tarvitaan perunkirjaan, lisäksi kannattaa lopettaa mahdolliset suoramaksut joita ei enää tarvitse mennä kuolleen tililtä.
- ajattele perunkirjan olevan kuolleen viimeinen veroilmoitus ei mikään sakkolappu tai karenssi. Jos joudut maksajaksi, niin yleensä lakimiehen ja pankin avustuksella tästäkin selviää. Voi olla, että jo kuolinpesän auton myymisellä on kuitattu ylimääräiset velat. Itse pelkäsin tätä kuin ruttoa, kunnes itse perunkirjan luvussa tajusin, että asioilla on yleensä tapana selvitä.
- perunkirjan lukutilaisuus oli yllättävän kivuton. Stressasin ja pelkäsin sitä etukäteen, mutta kyseessä ei ollutkaan niin jäykkä tilanne kuin luulin. Varsinkin kun olin ainut kuolinpesän osakas. Tilaisuudessa lakimies lukee perunkirjan läpi (siis ihan kaiken, kaikki pitkät numerosarjat ja plussakortin kautta tulleet 5 euron tililepanotkin). Lakimies tarkistaa kanssasi, että kirja on oikeassa ja kaikki on näin ollen ok. Sitten lakimies lähettää kirjan verottajalle. Sinä saat yhden version kirjasta (älä anna sitä kenellekään, esim pankissa pyydä ottamaan kopiot). Itse sinun tulee toimittaa perunkirja mm. pankkiin ja Trafille.
- Minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä toimenpiteitä perunkirjoituksen jälkeen tulee tehdä. Kannattaa kysyä siis reippaasti jo kirjoitustilanteessa, mitä sinun tulee tehdä. Lakimies neuvoo sinua varmasti tai ohjaa semmoisen ihmisen puheille joka osaa neuvoa.
Toki nämä tilanteet vaihtelevat ihan joka kerta. Minun kohdallani kaiken stressin jälkeen perunkirja oli suht kivuton. Jälkihommat ehkä stressaavammat.
No comments:
Post a Comment