30-kriisi(kö??)

Täytän tänä vuonna 30-vuotta. Muuten ei sitä minusta kovin helposti huomaisi, mutta aloin itse tuntea sen kropassani tuossa ennen joulua. Kyllästyin jatkuvaan särkyyn ja kolotukseen. 

Jos hartiani eivät olleet tulehtuneet, niin sitten ainakin jalkoja ja alaselkää juili. Viime vaelluksella myös polveni alkoi reistata ja juoksuharrastus lensi romukoppaan. Ja sitten vielä ne migreenit... Ei ole ihan ok, että kerran viikossa on migreeni, koska niska on niin juntturassa.

Pohdin kauan eri vaihtoehtoja ja kyselin hintatarjouksia personaltrainereilta. Kaikkiin niihin kuitenkin aina sisällytettiin kuntosalilla käynti ja tiesin kuntoiluni kariutuvan siihen, että kotoa pitäisi lähteä johonkin. Kun kuntoilufiilis iskee, niin silloin on aloitettava 5 minuutin sisään, muuten se katoaa. Lopulta päädyimme ostamaan kotiin 8 kilon kahvakuulan. Ja minähän hurahdin täysin. Pian hankin lisäksi myös kevyemmät käsipainot sekä jumppapallon. 

Aluksi koko kroppa oli shokissa, selän aukeaminen aiheutti viikon kestävän migreenikierteen ja jokaista kropan lihasta särki. Puskin silti eteenpäin. 

Oon niin kauheen kaunis ko reenaan, en tajua tuota violetiksi menoa :D

Jouluna annoin kropan levätä ja söin hyvin. Joulun jälkeen täytyikin jo käydä ostamassa isompi kahvis. 

Minun jouluherkkua on ikivanhalla reseptillä tehdyt vaaleat piparit

Pitkään kuntoilu vei mukanaan, mutta voimat tuntuivat olevan koko ajan lopussa ja reeni tuntui työltä. Koska olen aina ollut ruokaongelmainen ja pelännyt syömistä, niin söin tietämättäni auttamattoman liian vähän ja vääränlaista ruokaa. Siksihän se energia olikin aivan nollissa. 

Tonnikala tulee jo korvista ulos ja näin pienellä annoksella ei saa itteään ko vihaseksi

Ihan tässä vasta sain ahaa-elämyksen mieheni auttamana ja aloin syödä aivan uskomattomia määriä ruokaa. En ole koskaan eläessäni syönyt näin paljon. Syön aina viimeistään kolmen tunnin välein ja ennen saatoin syödä vain pari ateriaa. 

Lihhaa se olla pitää, ai että mie nautin 

Ja täytyy sanoa, että en ole koskaan voinut näin hyvin. Ex-syömishäiriöisenä tämä oivallus johti myös siihen, että jotta voisi olla kokonaan kuivilla sairaudesta, on kertakaikkiaan lopetettava KAIKKI laihduttaminen. Vaikka olen tämän teoriassa tiennyt, niin en ole silti ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa siis oikeasti sitä, että ruoan kanssa säännöstely ja syömisen "unohtelu" on lopetettava ja on syötävä hyvin.

Oikeesti nom nom makeahiiri tykkää. Tuo jäätelö on niiiiiin hyvää ja vihdoin löysin protskulätty-reseptin joka toimii. 

 Lisäksi ihana uusi työpaikka on nostanut fiiliksen vielä kattoon, joten minulla menee nyt tosi kivasti. Nyt on alle kuukausi Edinburghin reissuunkin jäljellä, jee! JA MIKÄ PARASTA NIIN KOHTA ON BLOGI-TAPAAMINEN. Tapaamisen jälkeen kerron varmasti mitä kaikkea siellä tapahtuikaan.